Ja tämmöinen pääkirjoitus ilmestyi todellakin kerran, jonka alle
Andjaldy oli piirtänyt täyden nimensä.
Tämmöinen hullu rohkeus ei voinut jäädä rankaisematta.
Ryöstö, vankeus tai kunnianloukkaus uhkasi.
Andjaldyssä oli kuitenkin sen verran myrkynsekoittajan älyä, että hän otti juuri sen verran aqua tofanaa kuin tarvittiin asianomaisten ärsyttämiseksi, jotka valitsivat viimeisen edellämainituista keinoista.
Hän pääsi tarkoituksensa perille.
Nopeasti sai hän käskyn viipymättä tulla Pesth'iin "moderator'in" luo.
Mikä ihmeellinen sanansepitys, joka rikastuttaa kieltä sanoilla, joita voi ymmärtää jos niin tahtoo, tai olla ymmärtämättä jos se on mukavampi.
Siis: "ad audiendum verbum", niinkuin Unkarin vanhassa lakikielessä sanottiin.
Andjaldy riensi tottelemaan käskyä.
Moderatori oli sangen hienosti sivistynyt herra; hän oli erittäin kohtelias ihmisille, jotka sanomalehdissä kirjoittivat.