Täällä käänsi hän hevosen, koski sitä kepeästi ratsuraipallansa ja riensi täyttä laukkaa takaisin talolle. Hän ratsasti suoraan ruusupensaasen. Vähätpä siitä jos joku keksisi hevosen jäljet.
Hänen lemmittynsä seisoi vielä paikallaan.
"Minä palajan ainoastaan katsomaan vieläkö seisot siinä ja vieläkö katselet jälkeeni".
Niin, hän seisoi tietysti siinä ja katseli hänen jälkeensä.
Sitten molemmat ojensivat toisillensa kättä ruusupensaan läpi. Okaat pistivät heitä ankarasti. He eivät huolineet siitä.
Sitten vasta amatsoni todenteolla pyrki kotia päin. Ilta jo hämärsi.
Nuori mies katseli hänen jälkeensä siksi kun sumu peitti metsän ja laakson.
Nyt vasta hän palasi asuntoonsa.
Kun hän siellä näki nuo leikatut hiukset pöydällä — mikä ihmeellinen saalis — tuli hän järkeensä jälleen ja hämmästyi.
"Hohaa, tämä on kiusallinen seikka, joku varmaankin huomaa vajavuuden.
Tämä vaimo on auttamattomasti ilmaissut itsensä. Mitähän tästä tulee?"