KUSTAA. (Pyyhkien hikeä otsaltaan). Kyllä nyt hikoillaan.
VOITTO. (Katsellen vasemmalle). Ellen erehdy, tulee Liisa paraikaa puutarhasta.
SANNA. (Katsoen). Oivallista! hän tulee kuin käsketty. Siis, Kustaa, asiaan käsiksi; kosi nyt heti!
KUSTAA. Nytkö heti?
SANNA. Se on tietty, ja ole oikein hempeä ja hieno, ettet saisi rukkasia!
KUSTAA. Kunhan ne vaan saisin.
SANNA. Vaan minkä näköinen sinä olet? Kampaa tukkasi ja partasi. Heitä nurkkaan tuo yönuttusi ja pukeudu uuteen mustaan takkiin taikka vielä paremmin frakkiin.
KUSTAA. Ei minulla taida frakkia ollakaan.
SANNA. Entäs uusi, joka oli ylläsi maisteritutkinnossa?
VOITTO. Kunhan vaan koit eivät olisi sitä syöneet. Tule, Kustaa.