"Tuota, kyllä se niin on, vaari, että minä haluan tietää vähän mitä muuallakin maailmassa puuhataan ja ajatellaan. Eihän sitä muuten —"
"Kahdenlaisiako niitä sitten vielä pitää olla", keskeytti ukko ja katsoi suu auki sanomalehtiin Erkin kädessä.
"Toiset ovat Helsingistä, toiset Waasasta", vastasi Erkki rauhallisesti.
"No mutta, johan sinä nyt olet pöllönä", pahkuloi ukko. "Eihän nyt ole sotiakaan, vai onko tulossa."
"Sodan tähdenkös niitä sanomalehtiä sitten vain luetaan? Ei, minä etsin niistä tietoja, joista on sekä hyötyä että huvitusta. Niitä lukemalla minä olen kansakoulusta lähdettyäni oppinut yhä enemmän ajattelemaan ja tajuamaan monenmoisia asioita, joista en suinkaan tahdo tietämättömyydessä olla. Olen myös tullut huomaamaan että niinhyvin maan viljelystavat kuin kunnalliset asiat ovat kovin takaperoisella kannalla siellä missä ei sanomalehtiä lueta. Ja kaikella hyvällä minä sanon teille, vaari, että on tuntunut täällä oloni hyvin tukalalta juuri siitä syystä ettei ole ollut sanomalehtiä."
"Jaa, jaa", päätteli ukko huokaavasti, "minä sitä arvelinkin, kovasti arvelin, kun ensin sain kuulla Hilmalta että sinä olet kansakoulun käyneitä miehiä. Minä aavistin että nyt en enää ole tekemisissä talonpoikain vaan herrain kanssa. Me olemme eri miehiä me", lisäsi hän hyvin painavasti perään.
VI.
Kerran muutamia päiviä sen jälkeen ottivat vanhemmat tyttärensä erityisen tutkinnon alaiseksi edustuvassa siitä, ettei tämä ollut edeltäpäin mitään maininnut aviisiien tilaamisaikeista.
"Omalla rahallaanhan se niitä hankkii", vastasi Hilma. "Mitenkä tekin, isä, olette tullut tuommoiseksi vaikka silloin ennen kuin sota oli luitte aviisia."
"Silloinpa minä juuri huomasin ettei niistä ole hyötyä, päinvastoin: rahanmenoa ja ajan hukkaa." —