Miks sammuisi siis nytkään toivon tähti?
Miks vapistais? Ei! Pystöhön taas päät!
Päät pystöön, sankar'-mieli joka rintaan,
Jos vaikka tulkoot mitkä turman säät!
Päät pystöön! Kyyneleist' ei Suomi hyödy,
Vaan lemmestä, mi toimii, uhrajaa,
Ja Herran pelvost', iki-ihanteista, —
Ne on sun suojamuuris, synnyinmaa!
Ja vaikka muurit murtuvatkin toiset,
Ja raunioiksi linnat raukeaa,
Niin halki aikain seisoo moinen muuri, —
Ei löydy, ken sen murretuksi saa!
Päät pystöön siis! Ja niinkuin ikivanha
Soi sana tuo: "vie Roomaan kaikki tiet",
Niin työhön onneks Suomen, suomalainen,
Ties kaikki viekööt — kunnon mies jos liet!
1900.
LAULU KYNTTILÄSTÄ.
Valo kynttilän vienon
Pian sammuvi tuo,
Jos henkäyksen hienon
Sitä kohden vain luo.
Ja hetkisen kestää
Vain kynttilän työ.
Ei voimaa sill' estää,
Kun liekki sen syö.
Mut vaikka se loistaa
Voi hetkisen vaan,
Se pimeyttä poistaa
Ja varjoja maan.
Kun synkkyys maan peittää,
Se valoa luo
Ja säteitä heittää
Ja hyötyä tuo.
Myös kynttilä pieni
Mä pääll' olen maan.
Tääll' kestävi tieni
Ajan rahtusen vaan.
Mut valoa näyttää
Mun virkan' on myös,
Oi, Herra, ett' täyttää
Sen voisin mä työs!
Oi, hyödyks ett' tulta
Mun kynttiläss' ois,
Ett' turhiin ei multa
Elo rientäisi pois!
Kun voisin ees loistaa,
Kuni kynttilä tuo,
Mi pimeyttä poistaa
Ja valoa luo!