Herraa peljätkäämme!
Niin jo kevätsäämme
Kesäks' kypsyvi.
Herran pelko perustus
On ja vankin varustus.
Kaikki iskut ijäti
Kestää maa ja kaupunki,
Joll' on moinen vallitus!
Herraa peljätkäämme!
Niin me kantaa päämme
Voimme pystössä.
Herraamme peljäten
Ilkeyttä ihmisten
Meill' ei syytä peljätä,
Myrskyss' ei myös värjyä
Lailla heikkoin ruokojen!
Herra kun on puolestamme,
Sankareina polkuamme
Voimme kulkea!
Vastavirrat silloin me
Notkeasti nousemme,
Vastatuulen painoa
Taidolla ja tarmolla
Hyödyksemme käytämme!
Herraa pelkäjä siis, kansa!
Hälläpä myös vallassansa
Valtikat on maan!
Herraa pelkää — mut jo pois
Ihmispelkos laata vois!
Musertaa sua milloinkaan
Ei voi mikään mahti maan,—
Herran pelkoa jos ois!
YLEMMÄS YHÄ, KOTKA.
Jo seiso, suomalainen,
Omilla jaloillas!
Äl' enää lainahelyin
Korista kruunuas!
Jo seiso seljin suorin
Omalla aurallasi
Ja kynnä maailmassa
Sun omaa vakoas!
Sa kauvan, raukka, kauvan
Laill' elit kerjurin;
Teit työtä vainioillas
Laill' arentaattorin.
Ja arentaattoriksi
Sun jäädä suotu ois, —
Mut itsetuntos kasvoi, —
Sä katkoit kahleet pois.
Ja omin auroin, aattein
Sa läksit kulkemaan,
Ja arentaattorista
Sa astuit herraks maan!