Hiljene myös, ihmisrinta!
Tyynny, levoton!
Uni huoltas katkerinta
Lievittävä on.
Tyynest' uinu, rauhaisesti kuin
Luonto kesä-öinä nukahtuin!
Viihdy, viihdy, lapsi kuni
Äidin rinnoillen!
Ihanainen poistaa uni
Kaihon, murehen.
Uinu, sydän aaltoileva, jo!
Ota vastaan unten suutelo!
Pian särkyy unten kuvat,
Haihtuu rauhaisuus.
Taistelosi uudistuvat,
Päivyt koittaa uus.
Nuku! Aamuhetki kohta lyö!
Silloin alkaa uusi taisto, työ!
1893.
NOIN JOS!
"Kiitos Luojan! Helmirukka
Pääsi täältä.
Suojaan pääs kuin kevään kukka
Myrskysäältä".
Äiti hiljaa kuiskaeli näin,
Siskostani autuutt' ylistäin.
Lähell' istuin. Sanat kuulin
Äityeni.
Nukkuvan näin hymyhuulin
Siskoseni.
Mutta murhe kalvoi sydäntäin,
Rintaraukkain huoahteli näin:
Noin jos nukahtaa, noin saisi
Äidin helmaan!
Noin jos murheist' uinahtaisi,
Kuin unelmaan,
Tyynnä, puhtoisena, rauhaisna, —
Suloinenpa oisi kuolema!
TÄHTÖISTEN TUIKKIESSA.
Kas, laivas täys' on tähtiä,
Niin kirkkait', ihanoita.
Ne vilkkuvat, ne välkkyvät, —
Mä silmin seuraan noita.