Tiedätkö, kuin käy purosen,
Jos vain sulkevi lähtehen?
Tiedätkö, kuin käy oksasen,
Puusta jos irralle tempaa sen?
Tiedätkö, kuin käy kukkasen,
Jollei saa säteitä päivyen?
Tiedätkö, kuinka paulassa,
Kuolema läsnä on lintua?
Tiedätkö sitten sa, ihmisen
Kuinka käy, kieltäen taivaisen?
Tiedätkö, paheiden paulassa
Läsnä kuink' ompi kuolema?
SA NÄITKÖ TUOLL' ULKONA LUONNOSSA?
Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa:
Kukin kukka on omaa luontoa,
Kukin puukin luontonsa säilyttää,
Eri sävelin linnutkin livertää?
Voit kukkasen temmata kummulta,
Voit puutkin sä lastuiksi pirstoa,
Voit linnunkin vangita häkkihin, —
Sama luonto niill' on kuni ennenkin!
Viel' itseään kukka on kuolossai,
Viel' itseään puukin lastunai,
Viel' itseään lintukin häkissään, —
Omaa laulaa se vain voi säveltään!
Ei luontoa niiden muuttaa voi,
Ei luontoa, minkä Luoja loi.
Väkivalloinkin niitä jos kohtelee,
Perusluontoa niiden ei toiseks tee!
Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa:
Kukin kukka on omaa luontoa,
Kukin puukin luontonsa säilyttää,
Eri sävelin linnutkin livertää?