KOTSHKAREV. No, miksikä ei? Miksi ne lykättäisiin? Sinähän suostut?
PODKOLESIN. Minä? En… en vielä aivan kokonaan.
KOTSHKAREV. Siinä nyt ollaan! Vastahan juuri ilmoitit, että tahdot.
PODKOLESIN. Minä vain sanoin, että mukiinhan se menisi.
KOTSHKAREV. No, hyvänen aika! Päätimmehän lopullisesti koko asian…
Mitä! Eikö sinua sitte miellytä naimisessa olo, mitä?
PODKOLESIN. Kyllä.
KOTSHKAREV. No, mitä sitte tahdot? Mikä esteenä?
PODKOLESIN. Ei mikään. Tuntuu vain niin omituiselta…
KOTSHKAREV. Omituiselta?
PODKOLESIN. Niinpä kyllä. Ajattele itse: koko ikäni olen ollut naimaton, ja nyt yht'äkkiä naimisiin.