"Huomenna ratkaistaan minun asiani aivan varmasti, sanottiin ylioikeudessa."
Minä huoahdin vielä syvempään, hyvästelin kiireimmiten — sillä olin matkalla tärkeän asian tähden — ja istuuduin kuomurattaihini.
Laihat hevoskaakit, joita Mirgorodissa sanotaan kuriirihevosiksi, lähtivät liikkeelle ja astuessaan kavioillaan harmaaseen lokaan synnyttivät korvalle epämieluisia ääniä. Sade valui virtana juutalaisen päälle, joka istui ajajan paikalla niinimaton peitossa. Kosteus tunkeutui läpi ruumiin. Alakuloinen tullipuomi vahtikojuineen, jossa rampaantunut sotavanhus paikkasi harmaita tamineitaan, siirtyi hitaasti taakseni. Taasen yksitoikkoista peltoa, joka paikottain on kynnettyä, mustaa, paikottain vihertävää, märkiä naakkoja ja variksia, ikävää, väsyttävää sadetta ja kyynelikäs taivas, jolla ei ollut ainoatakaan kirkkaampaa kohtaa. — Ikävältä tuntuu elämä tässä matoisessa maailmassa.
Nikolai Vasiljevitsh Gogol
Nikolai Vasiljevitsh Gogol (1809-52) on Venäjän suurimpia kirjailijoita. Hän tuli kotimaassaan tunnetuksi kuvauksillaan kotiseutunsa Ukrainan (Vähä-Venäjän) elämästä: "Illat talonpoikaismajassa lähellä Dikankaa" (1831-32). Kirjotettuaan senjälkeen muutamia kertomuksia ja komedian "Naimapuuhat" ja koetettuaan hoitaa historian professorinvirkaa Pietarin yliopistossa Gogol v. 1835 julkaisi kokoelman "Mirgorod", joka sisältää m.m. mahtavapiirteisen kasakkakuvauksen "Taras Bulba" ja humoristisen kertomuksen "Riita". V. 1836 ilmestyi hänen kuuluisa komediansa "Reviisori", ja samana vuonna Gogol matkusti ulkomaille, missä viipyi toista kymmentä vuotta, etupäässä Roomassa, jossa m.m. hänen pääteoksensa "Kuolleiden sielujen" 1:nen osa (ilm. 1842) ja kertomus "Viitta" valmistuivat. — Mutta painostavien olosuhteiden vaikutuksesta Gogol vähitellen vaipui sairaalloiseen, mystilliseen uskonnollisuuteen ja katui, että oli luonut teoksensa, alistuen Venäjän yhteiskuntajärjestykseen, jonka epäkohdat hän niin etevästi oli paljastanut etenkin "Reviisorissa" ja "Kuolleissa sieluissa", näissä maailmanmaineen saavuttaneissa suurteoksissaan.
Gogolin taiteen tunnusmerkillisimpiä ominaisuuksia ovat leveä huumori ja syvä myötätunto, jopa sääli kuvattaviaan kohtaan; se on siis — hänen omien sanainsa mukaan — kuin "naurua kyynelten takaa".