Sillä tavoin Kidrjaaga vietiin kasakkain joukkoon.
"No, panit", huusivat tuojat, "suostutteko siihen, että tämä kasakka valitaan koshevoiksi?"
"Suostumme!" vastattiin jyrisevällä äänellä. Yksi vanhimmista otti nuijan ja vei sen uudelle koshevoille. Kidrjaaga, — niinkuin tapana oli — kieltäytyi sitä vastaanottamasta. Vanhin tarjosi sitä toisen kerran. Kidrjaaga taas kieltäytyi, ja vasta kolmannella kerralla hän otti sen vastaan. Hyvä-huudot kaikuivat joukosta ja koko keto kajahti kasakkain kirkunasta. Sitten astui joukosta neljä harmaapäistä ukkoa. (Aivan ikäloppuja Sjetshissä ei ollut, sillä harvan kasakan osaksi tuli luonnollinen kuolema.) He ottivat kouraansa multaa, joka vielä oli aivan märkää äskeisistä sateista ja ripottelivat sitä koshevoin pään päälle. Se valui alas poskille ja viiksille ja likasi kokonaan miehen kasvot. Mutta liikahtamatta seisoi Kidrjaaga ja kiitti kasakoita hänelle osoitetusta kunniasta.
Siihen päättyi meluisa kokous ja tuskin lienee sen tuloksista kukaan niin iloinnut kuin Bulba, sillä hän oli nyt kostanut entiselle koshevoille. Sen lisäksi oli Kidrjaaga hänen vanha ystävänsä, jonka kanssa hän oli käynyt monta maa- ja meritaistelua sekä jakanut sotaelämän rasitukset ja vaivat.
Joukko hajaantui ja sitten alkoivat vaalin johdosta kemut, jommoisia Ostap ja Andrei eivät vielä koskaan olleet nähneet. Kasakat murtautuivat sisään myymälöihin, ja viina, sima ja olut vuotivat virtana. Kaikki joivat maksutta. Viinankaupustelijat saivat olla tyytyväisiä siitä, että edes jäivät henkiin. Koko yön kuului huutoja ja lauluja, joissa ylistettiin sankareita, ja vastanoussut kuu sai kauan katsella soittajien joukkoja, jotka kulkivat katuja pitkin banduuroita ja balalaikkoja vinguttaen. Heidän perässään kulkivat kirkkolaulajat, joita pidettiin Sjetshissä kasakkain urotöitä ylistämässä. Mutta lopuksi alkoi humala ja väsymys uuvuttaa raskaita päitä ja siellä täällä lyyhistyi kasakoita maahan. Toverit syleilivät toisiansa heltyneinä ja itkusilmin. Tuossa laskeutui levolle kokonainen joukko. Tuossa taas eräs kasakka koetti järjestää itselleen paremman yösijan ja valitsi päänalusekseen halon. Hän oli nähtävästi yksi voimakkaimpia ja hän soperteli vielä joitakin epäselviä sanoja. Mutta viimein voitti humala hänetkin ja hän vaipui uneen. Ja niin valtasi uni heidät kaikki, ja koko Sjetsh nukkui.
IV.
Jo seuraavana päivänä neuvotteli Taras Bulba uuden koshevoin kanssa siitä, mitenkä saataisiin kasakat johonkin repäsevään toimintaan. Koshevoi oli viisas ja kekseliäs kasakka ja tunsi tarkkaan koskentakaiset. Alussa hän virkkoi: "Emme voi valaamme rikkoa, se on mahdotonta." Mutta oltuaan hetken vaiti hän lisäsi: "Se käy kyllä sentään päinsä. Valaamme emme riko, vaan keksikäämme jotain verukkeita. Kokoontukoon kansa, ei minun käskystäni, mutta muuten vaan omasta alotteestaan — kyllä te osaatte sen järjestää. — Sitten ilmestyn minäkin sinne vanhimpien kanssa, ikäänkuin emme tietäisi mitään koko asiasta."
Ei kulunut tuntiakaan tästä keskustelusta, kun jo rumpu rämisi. Päihtyneet ja ajattelemattomat kasakat sen taas tekivät, ja tuhansittain tulvi miehiä torille. Kysyttiin: "Kuka on kutsunut kansan koolle ja mitä varten?" Ei kukaan vastannut. Mutta vähitellen alkoi kuulua ääniä: "Hukkaan häipyy kasakkain voima, kun ei käydä sotia. Vanhimmat ovat toimettomia, lihovat laiskuudessaan! Totuutta ei ole maailmassa!" Toiset kasakat alussa vaan kuuntelivat, mutta sitten hekin alkoivat huutaa: "Ei ole totuutta maailmassa." Vanhimmat joutuivat hämilleen tällaisista puheista. Vihdoin astui koshevoi esille ja lausui: "Sallikaa, koskentakaiset, minun puhua teille muutama sana!"
"Puhu!"
"Nyt tahdon ensinkin, kunnioitettavat panit, kääntää huomiotanne siihen seikkaan — itse sen kylläkin ymmärrätte — että monet koskentakaiset ovat joutuneet niin suuriin velkoihin juutalaisille ja veljillensä, ettei pirukaan saa siitä tolkkua. Tahdon sitäpaitsi huomauttaa vielä siitäkin, että joukossamme on paljon sellaisia nuoria miehiä, jotka eivät ole ollenkaan sotaa haistaneet, ja tiedättehän, hyvät panit, ettei nuori mies voi elää ilman sotaa. Minkälainen kasakka tulee sellaisesta, joka ei kertaakaan ole antanut turkkilaiselle selkään."