Mutta äkkiä huomattiin suuren lautan lähestyvän. Siliä oleva miesjoukko huitoi jo kaukaa käsillään. Ne olivat kasakoita repaleisissa nutuissa. Heidän perin huonot pukunsa — muutamat olivat paitasillaan ja pieni piippunysä suussa — osoittivat, että heitä oli kohdannut joku onnettomuus tai että he olivat siihen määrin hurjistelleet, että olivat vaatteensakin juoneet. Heidän joukostaan astui esiin suurikasvuinen, harteva kasakka, joka näytti olevan noin viidenkymmenen vuotias. Hän huusi ja huitoi käsillään muita innokkaammin, mutta työmiesten melun ja hälinän tähden ei voinut kuulla hänen sanojaan.
"Mitä varten olette tulleet?" kysyi koshevoi, kun lautta laski rantaan.
Kaikki työmiehet keskeyttivät työnsä ja katselivat uteliaina tulijoita.
"Hullusti ovat asiat!" huusi lautalta roteva kasakka.
"Kuinka niin?"
"Sallikaa, hyvät koskentakaiset, minun kertoa!"
"Kerro!"
"Tahdotteko ehkä ensin kutsua kansan kokoon?"
"Puhu, me olemme täällä kaikki!"
Sjetshin miehet kokoontuivat yhteen ryhmään.
"Ettekö ole kuulleet, mitä on tapahtunut hetmanin maassa?"