ADELAIDE. Ah, rakas Therese, hyvin helppo!
HELENIUS. Jos minä, niin kummalta kuin se kuuluukin, ehdottaisin hänelle keinon päästä teistä, niin hän suostuisi.
THERESE. Hän ei suostui!
HELENIUS. Kyllä hän suostuu.
ADELAIDE. Ah, hän suostua niin kernaasti!
THERESE (matkien). Ah, ah, ah! (tarmokkaasti).' Hän ei suostu.
Ja minä tahdon, että te koetatte.
HELENIUS. Minä olen iloinen, voidessani paljastaa hänet. Sillä hän ei ole teidän arvoisenne.
THERESE. Minä en enää tahdo kuulla mitään. Todistakaa, jos osaatte.
Minä olen teille kiitollinen. (Menee).
VIII kohtaus.
JOSEFIINA. Neiti Stör on hullu! — Mutta nyt minä annan teille pienen näytöksen. (Menee vuoteen ääreen). Iisakki! (Kuorsauksia). Iisakki, lääkkeet odottavat. (Kuorsauksia). Nouse ylös nyt, minulla on juoma valmiina! (Kuorsauksia). — Tällä kertaa hän on todella nukahtanut sikeästi. No, olkoon nyt sitten. Mutta yhden kiusan minä hänelle vielä teen ja olkoon se viimeinen. Minä pakotan hänet kuuntelemaan runoilijamme äsken sepittämää runoa. Se kiusaa häntä yhtä paljon kuin pillerit.