PESUMUIJA. Vai Iisakki? — Mutta tietääkö frouva, ne on minun vaatteeni, minä olen ne jättänyt vintille, sen näki Amantakin aivan selvän selkeesti ja tuo on ne sieltä varastanut, jaa'ah, minä en sitä asiaa valehtele…
JOSEFIINA. Kuinka sinä olet noin puettu? (Vaatteet hyvin ahtaat).
POROMÄKI. Jaa minäkö?
JOSEFIINA. Vastaa minulle!!
POROMÄKI. Odota hiukan niin kyllähän minä… Se on nääs sillä tavalla, että… tuota, että… tohtori on määrännyt minulle… tuota… hyvin väljät vaatteet… ja…
JOSEFIINA. Väljät vaatteet?
POROMÄKI, Niin, katsos se on erittäin terveellistä… Minä olenkin jo paljon terveempi.
JOSEFIINA. Iisakki, sinä valehtelet!
POROMÄKI. Joka sana on totta.
PESUMUIJA (Josefiinalle) Se valehtelee. Minun ukkoni on ihan samanlainen… (Skål yskii uudinten takana. Josefina syöksyy sinne ja tuo hänet päivän valoon).