THERESE. Siksi, etteivät he ole osanneet lyödä semmoistakaan vetoa.
ADELAIDE (viehkeän nuhtelevasti). Kyllä teitä voikin moittia, herra
Kannel. Semmoinen veto näin ihanana, ihanana iltana.
POROMÄKI (kärsimättömänä). Ihanana, ihanana, na na…
ADELAIDE (innostuen). Tiedättekö, mitä minulle nyt juuri muistuu mieleen.
KANNEL. Minä en ainakaan tiedä.
ADELAIDE. Ah! Kun minä katselen tuota ihanaa kesäiltaa, (Poromäki alkaa näyttää onnettomalta) kun aurinko kultaa järven pintaa.
POROMÄKI (pidellen säärtään). Ai ai… perhanan pistokset..
ADELAIDE. Silloin minulle muistuu mieleen jalon runoilijamme Runebergin sanat: (paatoksella). Jo päivä laski suvinen tulilta ihanainen —
POROMÄKI. Ai ai ai… perhanan pistokset…
ADELAIDE. Majoille maille valahti jo rusko sammuvainen…