ADELAIDE. Ah lausukaa!
THERESE. Onko se teidän oma?
KANNEL. Aivan oma, alkuperäinen.
ADELAIDE. Ah! Teidän oma! — Lausukaa pian!
KANNEL. Siis kuulkaa. (Rykäsee, pyyhkii nenäliinalla suutaan, korjaa kaulustaan). Minä osaan sen ulkoa. Se kuuluu näin:
Mun muistuu mielelleni vaan suloiset, tyttö, ihana, silmäs vaan. Ei tähdet, kuu, ei, vaan aurinko niille vertoja vetää vaan.
(Kaikki nauravat ja taputtavat paitsi Eljas Elpyvä).
POROMÄKI. Herra Elpyvä, taputtakaa!
KANNEL. Sitä on vaikea vaihdella sitä "vaan" sanaa eri vivahduksissa.
Mitä te arvelette tästä aikaansaannoksesta, herra Elpyvä?
ELPYVÄ. Sallikaa minun olla arvostelematta.