ADELAIDE (loukkaantuneena). Herra Elpyvä, tarjotkaa minulle käsivartenne.
(Menee Elpyvän kanssa pois).
POROMÄKI. Kaunis pari!
THERESE. Neiti Stör suuttui. Minä menen häntä lepyttämään.
HELENIUS. Minä tulen teitä auttamaan, neiti Frasén. (Menevät).
VI kohtaus.
POROMÄKI. Se meni kertomaan Josefiinalle, ja kohta on Josefiina minun kimpussani. Enkä minä ole pahaa sanaa sanonut. Ei, kyllä täältä täytyy päästä pois, vaikka karkaamalla. Aina samaa, aina yhtä ja samaa ja iankaikkisesti. — Enkä minä jaksa olla koko ikääni luuvaloinen. (On koko ajan seisonut kuin raihnas ainakin). Katsos nyt tätä seisomista. Niinkuin vaivasen onni. Minä kohta unohdan, että olen terve kuin pukki (alkaa kävellä kuin terve ihminen). Toisinaan minä Josefiinan läsnäollessa unohdan, että olen kipeä.
KANNEL. Lopuksi sinä et enää tiedä, mitä sinä olet.
POROMÄKI. Mitä sinä muuten meinaat minun käynnistäni? (Käy vaivaisesti).
KANNEL. Minä olen sitä jo kauan ihaillut. Sinun rouvasi täytyy uskoa.