JOSEFITNA. Kun Iisakilla kuitenkin olisi ikävä minua ja kun semmoinen paha mieli estää paranemista, niin minä olen Iisakin pyynnöstä suostunut tulemaan hänen hoitajattarekseen.
POROMÄKI. Niin, hän tulee minun hoitajattarekseni. — Eihän sille mitään mahda!
KANNEL. Koska te, rouva Poromäki, nyt sen saitte päähänne?
JOSEFIINA. Aivan äsken, kun tulin torumaan Iisakkia neitien tähden.
POROMÄKI. Ne perhanan linnunpelätit!
JOSEFIINA. Iisakki!
POROMÄKI. Linnunpelätit, sanon minä!
X kohtaus.
PALVELUSTYTTÖ. Täällä vähän kaivattas rouvaa.
JOSEFIINA. Minä tulen. — Se kävi nyt niin hyvin näin. Minun olisi tullut ikävä täällä ja Iisakin siellä. (Menee).