KANNEL. Sinä polveudut markiiseista, Iisakki!
POROMÄKI. Taidan pianaikaa. Mutta hyvin kaukaa. — Peijakkaan sievä tyttö. Ei anna paljo perää Josefiinalle.
KANNEL. No, maljamme!
POROMÄKI. Maljamme! Eläköön Josefiina. (Juovat). Elämä on kuin silkkiä. Katsos ystäväiseni minua. Minä olen Iisakki Poromäki minä, nainut mies. — Ä-älä mene koskaan naimisiin, ainakaan Josefiinan kanssa. (Huutaa). Aina! Aina!
V kohtaus.
NEITI. Tässä minä olen.
POROMÄKI. Aina, teidän armonne, samppanjaa tuonne huoneeseen, paljo.
(Neiti menee).
VI kohtaus.
POROMÄKI. Katsos ystäväiseni, minä en viime kesänä saanut virkalomaa, mutta nyt minä sain, suurella vaivalla…
KANNEL. Sinä olet vähä tohvelin alla.