ELPYVÄ. Te olette suuri mies, ihminen, oikein tosi-ihminen. (Puristaa kättä. Poromäki on saanut pienen suonenvedon sääreensä). Se on niin hauskaa kun ihmiset ymmärtävät toisensa. (Alkaa laulaa). Helmi kaunis, loistavainen, syyydämeessä leeeempi ooon…
POROMÄKI (kieli kankeana). Niinkuin timantti vaan. Nyt pojat mennään tuonne huoneeseen hiukan maistamaan samppanjaa. Minä menen ensiksi, joka olen täys kapteeni. Te, jotka olette tavallisia kersanttia, tulette jälessä. (Laulaa). Eespäin, pojat urhoolliset… (Menee sivuhuoneeseen Kanteleen kanssa).
ELPYVÄ. Ta ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralll-lall…
HELENIUS (Elpyvälle). Älä u-unohda, mistä on kysymys.
ELPYVÄ. Lemmestä vaan! Minä muistan. Adelaide!
HELENIUS. Asiat ovat nyt hy-hyvin. He joutuvat huonoon va-valoon.
ELPYVÄ. Lempi, lempi! Sydän paisuu, kohti taivasta ja maata sinä kohotat.
HELENIUS. Hetken päästä he o-ovat täällä. Ja meidän pi-itää olla aivan moitteettomia.
ELPYVÄ. Niin! Me juomme heidän maljansa. Me kuiskaamme heille korvaan runon.
KANNEL (ovessa). Lausukaa se meidän korvaamme ensin.