VAHTIM. Mutta kellertävä tukka?
JOSEFIINA. Tukka sillä ei ole ollut viiteen vuoteen ja kun oli, niin se oli punanen.
VAHTIM. Jassoo, jaha. Jos minä nyt nään semmoisen herran, jolla on punaset viikset ja jolla on ollut punanen tukka, niin minä tuon sanan frouvalle.
JOSEFIINA. Heti paikalla. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) vielä muutamia tunnusmerkkejä. Se on lihavanpuoleinen ja puhuu paljon.
VAHTIM. Ee puhuu — millä kielellä, jos sais luvan kysyä.
JOSEFIINA. Suomea, ei se muuta osaa.
VAHTIM. Minä puhun myöskin enkelskaa.
JOSEFIINA. Se on minun mieheni. Heti kun näette hänet, niin tuokaa minun luokseni, vaikka väkisin, taikka teljetkää hänet jonnekin, taikka tehkää mitä tahansa, mutta niin että minä saan hänet käsiini.
VAHTIM. Punaset viikset, punanen tukka ollut, lihava, ei osaa enkelskaa. Minä tuon hänet prikalla frouvan eteen.
JOSEFIINA. Minä annan teille (vahtim. ojentaa kätensä) sitten hyvät juomarahat. (Menee. Vahtim. samoin).