ELPYVÄ. Ja silloin me olemme voittaneet. Keino on hyvä. — Mutta jos he elävätkin ihmisiksi?
HELENIUS. Olkaa huoletta. Minä tunnen heidät.
ELPYVÄ. Parasta kaikesta on se, että herra Kannel ei tule huomaamaan mitään koko juonesta.
HELENIUS. Se se juuri on hienoin kohta, (kuuluu yskimistä).
Posessionaatti tulee. Nyt vaan hiljakseen odottamaan asiain kulkua.
II kohtaus.
(Poromäki liikkaa sisään).
POROMÄKI. Ahaa! Laki ja runous ovat jo täällä. (Liikkaa istumaan seuraavien sanelmien aikana).
HELENIUS. Niinpä niin. — No mitenkäs on posessionaatin reumatismin laita?
POROMÄKI. Kiitos kysymästä, kyllä se voi hyvin — paljon paremmin kuin minä itse. (Ähkii ja hieroo jalkaansa).
HELENIUS. Ettekä te vaan lähde kylpylaitokseen.