HELENIUS (syöksyy ulos). Se on hävytöntä, minä sanon teille te sakramenskattu…
JOSEFIINA. Herra jesta, eihän se olekaan Iisakki.
ELPYVÄ. Armas Adelaide!
ADELAIDE. Apua, apua!
JOSEFIINA (huomaa Kanteleen). Missä on Iisakki.
HELENIUS. Se on raakaa, se on hävytöntä, antaa teljetä minut huoneeseen, te senkin —
JOSEFIINA. Minä en ole mikään senkin teidän edessänne, sitä ei tarvitse tulla sanomaan… (Syntyy kova riita).
ADELAIDE. Auttakaa!
ELPYVÄ. Ä-älkää pe-peljätkö. (Kaikki huutavat sekasin. Kannel koettaa johtaa Poromäkeä ulos. Poromäellä on siteet päällä. Hän on jo päästä, kun Josefiina äkkiä kääntyy. Poromäki piilottautuu tuolin taakse, jota Kannel on pitänyt varalla).
JOSEFIINA. Missä on minun mieheni?