Monikin arvelee, ja niin arvelin minäkin ennen, miten oikein voi kestää 60 asteen pakkasta. Mutta jos ilma on kuiva ja tyyni, ei se tunnu niinkään vaikealta. Kaksikymmentä astetta Pietarin kosteassa ilmassa tuntuu paljon pahemmalta kuin 40 Siperiassa. Kovaa pakkasta kestää hyvin, kumminkin sillä edellytyksellä, ettei tarvitse olla kovin kauvan ulkona. Kauvemmin aikaa ulkona ollessa saa kyllä kokea sen puremista.
Pakkasimpaan aikaan on useimmilla ajureilla nenä ja kasvot ruvessa. Ja kaikkialla saa nähdä kerjäläisiä, joilta kädet tai jalat ovat paleltuneet pilalle.
Kylmimpään aikaan näkee käytettävän mukavia korvien suojustimia. Ne ovat kuin mitäkin korvan muotoisia tuppia, joihin korvat pistetään. Hienot naiset niitä etenkin käyttävät. Ne ovat usein hienosti tehdyt, mustasta sametista tai muusta, helmillä ja ompeleilla koristetut. Ja kuuluvat nekin voivan olla hyvin kalliita. Niiden käyttäminen on kiinalainen tapa ja Kiinasta paraimmat korvien suojustimet tuodaan.
Talven lumettomuudesta johtuu, ettei ole kevätpuroja eikä kevätkelirikkoa.
Tchitan kaupunki on asukaslukuunsa nähden laaja. Enimmät rakennukset ovat pieniä yksikerroksisia puutaloja. Vanhemmat talot ovat multapenkillä varustettuja, niinkuin ennen aikaan Suomessa maalla. Toiset ovat melkein maan sisään vajonneet, niin että ikkunat ovat kadun tasassa. Vain jotkut kauppatalot, virastotalot ja koulutalot sekä harvat muut ovat vähän suurempia.
Kuvernöörin virkatalo tekee ulkoapäin siistin vaikutuksen, kuvernöörin virasto on täällä siistimpi ja mukavampi kuin Irkutskissa, mutta poliisikamari likainen rähjä. Likaisia, kapeita, pimeitä portaita kiivetään pilkkosen pimeään eteiseen.
Vtoroffin kauppatalo täyttää suuren kolmikerroksisen kivitalon. Sieltä saa kaikkea vaatetustavaraa ja paljon muutakin ja muistuttaa se Euroopan pääkaupunkien suuria makasiineja. Se on erittäin hyvin varustettu ja ostajain kohtelu on mallikelpoinen. Lisäksi on kaikenlaatuisia hyvin varustettuja kauppoja. Oli samovaarimakasiineja, hedelmäkauppoja, joihin hedelmät tuotiin Tashkentista, kirjakauppoja, erinomaisen hyvin varustettuja leipureita, joissa sodasta ja sokerinpuutteesta huolimatta sai joka päivä vereksiä marmelaadeja, konfekteja ja kaikenlaatuisia leivoksia. Oli jalokivikauppa, jonka veroista saanee hakea Itämailta. Sanalla sanoen kaupat olivat hyvin varustettuja ja oli niitä joka laatua.
Kauppapuodeista puhuttaessa, en malta olla mainitsematta, että kun tchitaalaiset halusivat oikein varustautua, ostaa jotain jota ei saanut omassa kaupungissa, matkustivat he Harbiniin, eihän sinne ollut enemmän kuin 1,320 virstaa. Harbin oli heidän suurkaupunkinsa. Sitä kaikki kehuivat. Se on suuri kaupunki, kaikki on huokeata ja kaikkea saa. Sieltä tullessa oli tchitaalaisilla kapsäkit täynnä kontrabandia.
Enimmät talot Tchitassa ovat yksikerroksisia puutaloja, harvoin maalatuita ja vielä harvemmin laudotettuja. Kaupungin uusin osa, etelään viettävällä vuorenrinteellä on kauniisti rakennettu. On haettu venäläistä, taiteellista, uudenaikaista rakennustyyliä ja siinä onnistuttukin. Siihen kuuluu balkonkeja, verandoja, pilareita, puuleikkauksia, pitsimäisiä koristeita j.n.e. Usein ei talo ulotu katuun saakka, vaan erottavat puuistutukset sen kadusta.
Huoneiden lämmitys on tavallisesti järjestetty niin että monta huonetta lämmitetään samalla uunilla, joita useita avautuu samaan huoneeseen. Kellariin, "podpolje", mennään tavallisesti ruokailuhuoneesta. Isommissa kivitaloissa ovat seinät tavallisesti kauhean paksut sekä ankarien pakkasien että maanjäristyksien vuoksi.