Kuu siihen yöllä laskee valonsa Ja hiljaus on suuri siinä paikassa,
Sillä siinä nukkuu meidän isiä Niistä vaikeista sota ajoista.
Käypäläinen sattuu siitä kulkemaan, Kuorma ompi raskas, jok'on kannossaan,
Toki tuosta muisti käypi muinoseen — Suuri tytyväisyys saapi sydämmeen.
Pelto mailta tulee talon isäntä, Sepä kaskun tietää siitä haudasta.
Nostaa lakkiansa siinä itsekseen: "Rauha teille olkoon" huokaa hiljakseen.
"Viel' on mulla miekka eräs tallella, Jolla vihollinen kävi tapolla,
Silloin teistä oli apu tuskassa, Tekonne se olkoon iän muistossa."
Vaan nuorukainen käypi kummulla — Siillon alta kuuluu haudan pakina:
"Tahdot sinä elää maasi takia Ja kerran kuolta Suomen edestä?"