Ja tuhannet lintu parvet Laulelevat kiitosta Sulosesta ajasta, Kaukaisehen ylenevät taivahillen.
Savonlinnan sillalla.
Nyt on kesä ilta, kaunonen, Ilma ompi armas, lämpönen, Sillalla jo käypi nuoria Nauttimassa luonnon kaunoja.
Aurinko se menee maillensa, Punertaavi taivas pohjassa. Sydämmessä syttyy tulia, Rinnan kätkehissä suloja.
Minulla on impi syrjällä, Vieno lempiväinen, vierellä; Saimahan on silmät kaunoa, Jotka kuvoavat — taivoa.
Katsoppa tuolta Ainoni Kullaista saarta, suloni, Kuin on ruunu armas tammella, Joka siellä seisoo vuorella.
Teemme tässä liitto valalla Kerran yhtyneenä olella, Elämämme saari asua Päivän saakka iltaan rakasna.
Lintuinen.
Oksalla istun Kaunoisen koivun, Laulan ja laulan Ilosena, Mitäpä surra Maailmassa? Pitäiskö itkee Kauniassa, Jonka Luojani Tehnyt on, Jonka Luojani Tehnyt on?
Jos tuo huomenna Vastahan käypi — Voisinko sitä Uneksia? Joss'oil syntiä Mielelläni, Pahoa paljon Kielelläni, Miksi ma niitä Muistaisin — Suruni jälleen Kutsuisin?