"Sitten meidän maallinen vaelluksemme päättyy johonkin hiekkakuoppaan
Moskovan läheisyydessä."
"Niin ei saa käydä. Te olette liian hyvä mies sellaiseen."
"Todellako?" Koskelan ääni tuntui pilkalliselta. "Katsokaas, minä en kuvittele enkä tule milloinkaan kuvittelemaan mitään sellaista, että joku, esimerkiksi te, surisitte minua."
Miss Mary puraisi huultaan. "Mutta me, isä ja minä, perustamme teihin viimeisen toivomme päästä lähtemään täältä."
"Niin, siitä olemme puhuneet, ja päättäneet ottaa teidät mukaamme.
Uskallatteko seurata meitä?"
"Kyllä, kun te olette mukana!" vastasi miss Mary.
"Kiitos imartelusta, mutta minussa ei ole eikä milloinkaan tule olemaankaan mitään kuvittelemista."
Miss Mary puraisi toistamiseen huultaan ja siirtyi hetken kuluttua vanhan pianon ääreen, joka oli kuin onnen kaupalla säilynyt tähänastisissa kotitarkastuksissa. Sormet hyppelivät näppäimillä. Miss Mary soitti marssia, ja "ilkeä" Koskela, sisimmässään hymyillen, sytytti uuden sikaarin.
21.
Vastavallankumoukselliset saavat hra Nosowkin-Nenäkkään suosiollisella opastuksella tutustua bolshevistiseen suurteollisuuteen.