"Kyllä, mutta kuinka on passien laita?"
"Ne ovat tässä. Kai teillä on molemmilla valokuvat?"
"On. Entä leimat?"
"Tässä." Tohtori ojensi Kiviselle täytetyt passilomakkeet ja leimasimen. "Se on tuotava ohimennessä takaisin."
Kivinen tarkasti passit ja huomasi ne kirjoitetuiksi heidän ruotsalaisille nimilleen.
"Nyt menkää!" Tohtorin ääni oli kiivas.
"Heti. Tässä jätän vain suomalaisen passilomakkeen. Tällaisia olisi painettava muutamia satoja. Kuten kerroimme, on toiminta Suomessa vaikeaa ja passeja tarvitaan paljon. Niitä ei kuitenkaan saada, sillä ei ole mitään varsinaista kirjapainoa eikä varastaminenkaan onnistu. Meitä pyydettiin toimittamaan tämä epäkohta korjatuksi. Kai täällä pidetään huoli niitten lähettämisestä."
Kivinen puhui rauhallisella, hiukan välinpitämättömällä äänellä, mutta tohtori tarkasti häntä tiukkaan. "Hyvä on, toimitetaan. Ei suinkaan teillä ole muuta?"
"Ei." Kivinen kääntyi, kiroten mielessään jo, ettei häntä itseään pyydetty viemään paperia painoon. Ei, tohtori pysäytti hänet kuitenkin.
"Mutta eihän täällä kukaan osaa varmasti painaa samanlaisia, ellette te tarkasta työtä."