"Ei ollut, eikä kahvilassakaan. Hänet on määrätty vangittavaksi."
"Niinkö? Me arvelimme, että häntä voitaisiin edelleenkin käyttää hyväksi. Kivinen riensi juuri senvuoksi kahvilaan, hälventääkseen mahdollisesti syntyvät epäluulot."
"Hän joutuu niin ollen kiinni, sillä kahvilaa vartioidaan. Minäpä kysyn."
Cotter soitti, mutta sai kieltävän vastauksen.
"Hm. Missäs Kivinen sitten on?" tuumi Koskela. — "No ajakaamme joka tapauksessa 'tohtorin' asuntoon. Me olemme kai unhoittaneet ilmoittaa teille, että saimme pari kolme päivää sitten selville 'tohtorin' vara-asunnon."
"Lähtekäämme sinne. Ja pari poliisikonstaapelia mukaan."
Mutta "tohtorin" vara-asuntokin osoittautui tyhjäksi. Tarkastellessaan esineitä Koskela huomasi äkkiä kirjeen muutamalla nurkkapöydällä. Hän sieppasi sen käteensä ja huudahti hämmästyneenä. Se oli osoitettu hänelle. Hän repäisi kuoren auki ja veti esille pienen paperipalasen. Vilkaistuaan siihen huudahti hän äärimmilleen hämmästyneenä:
"Olemme myöhästyneet! Lintu on tipotiessään! 'Tohtori' on matkustanut
Ameriikkaan. Ja vienyt Kivisen mukanaan!"
"Soo!" oli Cotterin ainoa vastaus.
18.