"Kassani alkaa loppua, sillä toverillani oli suurin osa rahoja."
"Kas tässä!" Tohtori ojensi pinkan viidensadandollarin seteleitä, jonka hän otti kirjoituspöydän laatikosta.
"Rahaa ei ole säästettävä. Onnistuminen on pääasia."
"Hyvä."
Tohtori riisui iltanuttunsa ja puki ylleen vierailupuvun. Kivinen odotti.
"Nyt on kaikki selvä. Saatte mennä. Huomenna klo 11 aamulla."
Kivinen kumarsi ja poistui. Tultuaan seurusteluhuoneeseen hän teki Hoperille melkein huomaamattoman merkin. Ameriikkalainen pisti lehden rauhallisesti hyllylle, nousi ja lähti astumaan ylös. Parin minuutin kuluttua hän oli kadulla, jossa Kivinen odotti.
"Tohtoria on seurattava. Minä näin hänen pöydällään sähkösanoman, joka oli lähetetty Buenos Airesista. Tuossa…!"
Tohtori astui juuri kadulle. Kivinen käänsi selkänsä ja tarkasteli näyteikkunaa toisella puolen katua. Hoper katseli tohtorin kulkua. Hän näkyi ensin epäröivän, ottaako auton, mutta teki sitten päätöksensä ja lähti jalan. Ilma olikin kaunis ja raitis.
Miehet seurasivat häntä varjoina jälessä. Tohtori käveli reippaasti ja nopeasti, vilkuilematta taakseen. Hän ei nähtävästi epäillytkään, että häntä seurattaisiin.