Mies soitti ja pyysi yhdistystä.
"Onko tohtori? Jaha… niin, minä puhun…"
Kivinen saneli.
"Mies on vangittu ja sidottuna jätetty sinne. Me olemme päässeet turvaan. Voitte kirjoittaa Avenue 186, n:o 349, A. 88… hyvä!"
Kivinen yritti sanella, mutta Cotter teki torjuvan liikkeen. — "Te aioitte kysyä, minne tohtori lähtee, mutta kysymys olisi paljastanut koko tempun. Meidän on kiireesti ajettava hotelliin, päästäksemme tuoreille jäljille, tai muutoin livahtaa tohtori käsistämme. Komisario saa hoitaa vangit."
"Te vastaatte siitä, ettei ainoakaan pakene", lisäsi Hoper. Salapoliisit astuivat hissiin, annettuaan sitä ennen määräyksen toimittaa kotitarkastuksen yhdistyksen huoneustossa. Bolsheviikeille alettiin asettaa käsirautoja.
Vinhaa vauhtia kiiti poliisiauto hotelliin. Matkalla huudahti Kivinen äkkiä:
"Voi minua pässiä, kun en ottanut selvää, mihin mies soitti tohtorille.
Tuskinpa vain enää hotelliin!"
"Se oli todellakin virhe laskelmissamme", vastasi Hoper. — "Nyt on myöhäistä katua."
Saavuttuaan perille juoksivat miehet ovenvartijoista välittämättä tohtorin huoneeseen. Ovi oli auki, mutta huone oli tyhjä. Tohtori oli paennut.