"Hän ei puhunut siitä mitään."
"Hyvä on. Saatte mennä."
Hovimestari poistui ja hänen mukanaan myöskin utelias palvelijajoukko.
Hoper sulki oven.
"Olemme todenneet täydellisen tietämättömyytemme. Tohtori on paennut, mutta minne, sitä emme voi tietää. Autoa on turha tiedustaa, sillä varmastikin tohtori on vaihtanut matkalla. Täytyy suorittaa jonkunlainen kotitarkastus, vaikka luulenkin sen olevan aivan hyödytöntä."
Miehet ryhtyivät työhön, mutta noin puolen tunnin kuluttua he lopettivat. Ei mitään jälkeä ollut havaittavissa.
"Me emme voi edes todennäköisesti päätellä, minne tohtori on lähtenyt vai onko hän mahdollisesti jäänyt New-Yorkiin. Tietenkin, jos hän on täältä lähtenyt, ei hän liene lähtenyt ainakaan Eurooppaan", totesi Hoper.
Cotter poltti tyynenä piippuaan, Kivinen hypisteli sormiaan, ja Koskela tuntui vajonneen syviin mietteisiin. Hänen jyrkkäpiirteiset kasvonsa näyttivät teräkseentaotuilta, kun hän nojasi päätään käsiinsä. Viimein hän nousi ja alkoi kävellä ympäri huonetta, seisahtuen viimein pienen sivupöydän ääreen. Hän otti muutaman kirjan käsiinsä, tarkasteli sitä hetkisen ja huudahti äkkiä.
"Aikataulukko!"
Toiset katselivat häntä kummastuneina. Koskela alkoi selailla lehtiä, tutkien tarkkaan joka sivun. Muutaman hetken kuluttua hän huudahti uudelleen.
"Nyt tiedämme, minne tohtori on lähtenyt!"