He ajavat tienmutkaan, tapaavat siinä vahvan vartioston ja komppanianpäällikön, kaikki tuntemattomia.
"Kuka olet ja mistä matka?" tutkii päällikkö.
Arvo kertoo lyhyesti ihmeellisen seikkailunsa ja tahtoen sanojensa vahvistukseksi näyttää suojeluskunnan jäsenkortin pistää kätensä povelleen, mutta tapaa rinnaltaan kirjeen. Hän silmää kuoreen ja lukee ihmeekseen:
"Lahtarien komppanianpäällikölle."
"Se on sitten minulle", hymähtää päällikkö ja lukee ääneen merkillisen kirjeen:
"Jos teissä on vähänkin ihmisyyttä, niin lähetätte takaisin minun ratsuni ja kyyditsijän. Kyytipalkka on suoritettu. Luulen olevanne samaa mieltä kanssani siitä, ettei tällainen yksitoikkoinen asemasota ole muuta kuin ajanhaaskausta, jonka vuoksi kohteliaimmin pyydän avonaiseen taisteluun.
"Punaisten komppanianpäällikkö linjalla vastapäätä."
"Vai avonaiseen taisteluun mielenne tekee! Saamanne pitää", naureksii päällikkö.
"Jopas herkesi höyliksi, kun oikein kohteliaimmin pyysi", pilailevat miehet.
Vaan päällikkö on uudelleen kääntynyt Arvoon ja kysellyt haavaa ja vointia. Sitten sanoo miehilleen: