"Mutta se täytyy teidän kuitenkin tunnustaa, että Hjalmar oli harvinaisesti sivistynyt ja siisti nuori mies," sanoi asessori, "jaloluontoinen mies, niinkuin minä luulen, vaikka hänen varansa onnettomasti…"
"Te tuomitsette lempeästi, hyvä asessori."
"En, se on vaan oikeus: hän oli ihminen, jolle minä todella annoin luottamuksen."
"Sitten valitan minä teitä."
"Taitaa niin olla; mutta ihanata on kun uskoo kaikki ihmiset rehellisiksi ja jaloiksi. Kuitenkin…"
"Mitä sitten?"
"Kuitenkin on hän osannut pelata korttinsa aivan hyvästi."
"Miten niin? Kuinka hän on pelannut korttinsa?"
"Niinkuin tiedätte, tuli hän täällä tutuksi nuoren reivi M:n kanssa."
"Tiedän."