"Mutta, mamma kulta," huomautti muuan rouvan tyttäristä, "sanotaan että hiukset ovat varisseet Annette raukan päästä, ja että hän nyt käyttää varatukkaa."
"Aivan ihanasti, mutta se ei kai ole mahdollinen."
Kaikkitietävä meni edemmäksi ja kuiskasi eräälle tutullensa; "Tunnetko sinä Hjalmaria?"
"Tunnen, mitä sitten? sanotaan menevän naimiseen."
"Niin, mutta hän tulee onnelliseksi mieheksi, kenties onnellisimmaksi mieheksi mitä ajatella voi."
"Miten niin? Tyttö pitäisi olla keimaileva."
"Niin tietysti, mutta kuules, hän on menettänyt kaikki hampaansa."
"Ei, suo anteeksi veli," muistutti kolmas, "niin ei ole asia; minä kohtasin hänen ja Hjalmarin Hallituskadulla; ne olivat varmaan ostamassa mitä tarvitsevat tuolla ylhäällä."
"No, eikö hän taida sitä tehdä hampaitta?"
"Hän oli iloinen ja nauroi, ja hänellä oli, se on varma, yhtä kaunis päärlyrivi nyt kuin ennen."