"Vastatkaa," sanoi nuori mies, "kenen kanssa tahdotte puhua, minä ilmoitan teidän … jos tämä herra ei tahdo tehdä sitä", lisäsi hän nuhtelevalla silmäyksellä palvelijalle, joka kiiruhti huomauttamaan, että hänelle oli antanut herrasväki ankaran käskyn ettei…"
"Olla epäkohtelias kunniallisia ihmisiä kohtaan", keskeytti hänen luutnantti.
Dora ei tiennyt, mitä ajatteli, mutta rohkasi mielensä.
"Kas niin, mamseli, mikä on asianne?"
"Minä tahtoisin myydä kukkia mamseli Millerille."
"Niiden kanssa saatte tulla huomenna".
"Ei, ei, sitten en saa tulla ulos äitini tähden, joka on kipeänä… Oi, voi, hän ei tiedä että minä nyt olen ulkona kukkia myymässä, sitä ei hän milloinkaan suvaitsisi."
"Sitten teette väärin, kun ette tottele äitiänne."
"Mutta se on välttämätön; en minä voi nähdä kun äitini ei tule paremmaksi hyvän keitoksen puutteessa."
"Se on siis hänen tähtensä. Minä sanon mamseli Millerille. Mamseli voi istua eteisessä. Sinä seisot ovella ja odotat vieraita", lisäsi hän palvelijalle, joka kumarsi sanatonna. Muutaman silmänräpäyksen perästä tuli Annette ulos. Hän oli kuin tavallisesti loistavasti puettu, mutta silmäyksensä olivat vilkkaammat ja iloisemmat kuin milloinkaan.