"Hm, hm, me menemme merelle."
"Niin menemme, minä näen sen … mene!" Juho meni ja hänen herransa jäi selailemaan vaakunakirjaansa.
"Mihin mennään?" kysyi Juho eräältä vanhalta matruusilta, jonka hän sattui kohtaamaan.
"Mihinkö? niin me menemme Itä-Intiaan."
"Itä-Intiaanko?" kysähti Juho niin hämmästyneenä, että hänen punainen pukunsa oli vaaleta samalla tavalla kuin hänen omat laihat poskensakin; "emmekö laske maalle ennen?"
"Laskemme Madeirassa … ja S:t Helenassa sekä myöskin Kapissa."
"Madeirassa, siellä jossa viiniä kasvaa," jupisi Juho; "hm, tästähän tulee mukavaa."
Laiva kynti kuitenkin laineita. Juho sai nähdä delfiinejä, hajia ja muita kummallisia kappaleita vedessä, hän sai nähdä meren loiston käännepiirein välillä ja kuuman ilmanalan linnut sitten, jotka uhkamielisinä ja uljaina kiikkuivat mastojen päissä, mutta sir Edward ei ollut milloinkaan ulkona kannella, vaan oleskeli kajutassaan ihan juuri samoin kuin kotonansakin, vaakunakirjoineen ja Kaarlo ensimäisen muotokuvan seurassa. Tuo ihana saari kohousi viimeinkin vedenpinnan yli ja kuvastui tumman sinistä, puhdasta taivasta vasten, jota etelässä kaunistaa ruhtinaallinen aurinko, levittäen kulta sadetta yli avaran meren.
"Nyt me olemme Madeirassa, laiva laskee rantaan!" virkkoi Juho varovaisesti herrallensa.
"Sijoita kuningas laatikkoon, muista kirja ja vaatteet," lausui sir
Edward, jatkaen lukuansa juuri kuin ei olisi mitään tapahtunut.