□ Aatelispojasta ritariksi. Elämänsä seitsemän ensimmäistä vuotta aatelispoika oli etupäässä naisten hoidossa. Hän oleskeli lastenkamarissa ja kulutti aikansa tavallisissa lastenleikeissä. Kun hän oli täyttänyt seitsemännen ikävuotensa, hän siirtyi miesten kasvatettavaksi. Kirjalliseen opetukseen ei nyt enempää kuin myöhemminkään yleensä pantu huomiota. Moni ritari ei osannut edes kirjoittaa.
Urheilulla ja ruumiinharjoituksilla sitä vastoin oli tärkeä sija aatelispojan kasvatuksessa. Häntä opetettiin juoksemaan, kiipeämään ja uimaan, heittämään keihästä ja ampumaan nuolella, käyttämään miekkaa ja ohjaamaan hevosta. Näissä taidoissa hän kehittyi toisinaan ihmeteltävän pitkälle. Samalla häntä totutettiin hyvään ryhtiin ja kauniisiin ruumiinliikkeisiin, aivan kuin ennen muinoin Kreikassa.
Kuva 192. Englantilainen ritari. Veistokuva hauta-arkun
kannesta.
Mutta hänen tuli oppia myös hienoja käytöstapoja ja kohteliasta esiintymistä. Häntä totutettiin kaikissa tiloissa hillitsemään itseään. Tässä vaikeassa taidossa häntä opasti vanhempi ritari, monesti joku vieras, jonka perheeseen nuorukainen oli lähetetty kasvatettavaksi. Hän sai auttaa ritaria satulaan ja satulasta alas sekä palvella pöydässä ja makuusuojassa. Linnan rouvalle ja linnan neideille hänen tuli osoittaa kohteliasta palvelevaisuutta kaikissa tiloissa. Häntä sanottiin silloin paašiksi eli hovipojaksi.
Isommaksi vartuttuaan hänestä tuli aseenkantaja. Hän sai pitää huolta ritarin ratsuista sekä seurata häntä metsästysretkille ja turnajaisiin. Ja lopuksi hänet otettiin sotaretkellekin, jossa sotaiset urotyöt ja sankarimaine häntä odottivat. Aatelisnuorukaisen kasvatus oli päättynyt, hän oli valmis saamaan ritarilyönnin.
Ritariksi lyöminen tapahtui tavallisesti jossakin juhlatilaisuudessa, esim. ruhtinaallisissa häissä. Se tapahtui eri maissa ja eri aikoina eri tavalla. Aluksi siihen kuului vain lyönti miekanlappeella, minkä joku vanhempi ritari toimitti. Mutta myöhemmin, kun kirkko pyrki vaikutukseen tälläkin alalla, ritariksi lyömiseen kuului monta, osittain uskonnollista menoa. Kylpy, sielun ja ruumiin puhtauden vertauskuva, oli ensimmäinen valmistustoimi. Sitten ritariksi lyötävän tuli paastota ja valvoa yö kirkossa. Aamulla hän tunnusti syntinsä ja sai papilta synninpäästön. Valkeihin vaatteisiin puettuna hänet saatettiin nyt alttarin luo, pappi luki rukouksen ja siunasi hänen miekkansa. Sen jälkeen joku vanha ritari löi häntä miekan lappeella sanoen: »Teen sinut ritariksi nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.» Ritariksi lyöty teki valan luvaten käyttää asettansa heikkojen ja sorrettujen puolesta. Sitten hänet puettiin ritariasuun: rautakypärään, rautapaitaan, rautasäärystimiin, rautakintaisiin ja kultaisiin kannustimiin. Miekka sidottiin hänen vyötäisilleen. Käteensä hän sai kilven, jossa oli suvun vaakunamerkki, tavallisesti leijonan, karhun, hirven, kotkan tai jonkin muun eläimen kuva.
Kuva 193. Ritariksi pukeminen.
Kaikki aseenkantajat eivät kumminkaan tulleet ritareiksi. Siihen arvoon kohosivat enimmäkseen vain varakkaimmat ja ylhäisimmät sekä ne, jotka olivat erikoisesti kunnostautuneet.