Kun tuomio lausuttiin Konstanzin tuomiokirkossa, oli Hus polvillaan rukoillen, kädet ylöspäin ojennettuina. Yltympäri kirkon penkeissä istuivat kokouksen jäsenet. Eräs piispa luki julki tuomion, jonka mukaan kaikki Husin kirjoitukset oli hävitettävä. Hus itse oli parantumattomana kerettiläisenä poltettava. Husin yltä riisuttiin nyt hänen papillinen pukunsa ja hänen päänsä ajeltiin paljaaksi. Muuan piispa lausui kiroussanat: »Kirkko on työntänyt sinut keskuudestaan. Me jätämme sinun ruumiisi maallisille virastoille, sinun sielusi perkeleelle.» »Ja minä», Hus virkkoi tähän, »jätän sen Vapahtajani Kristuksen haltuun.» Hänen yllensä puettiin nyt tavallinen kerettiläispuku, väljä pitkäliepeinen viitta ja puolen metrin korkuinen paperilakki, johon oli kuvattu pahoja henkiä ja tulenliekkejä ja johon oli kirjoitettu: pääkerettiläinen. »Vapahtajani», Hus sanoi, »on minun tähteni kantanut orjantappurakruunua; ilolla kannan kerettiläiskruunua hänen pyhän totuutensa tähden.»
Näin puettuna Hus vietiin roviolle, joka oli pystytetty Konstanzin torille. Kun rovio sytytettiin, Hus alkoi veisata virttä. Mutta tuuli ajoi savua ja tulenhehkua hänen kasvojansa vasten, niin että hän pian tukehtui. Kun rovio oli palanut loppuun, koottiin tuhka ja siroteltiin Rein-jokeen.
● Kun Hus oli poltettu, Böömin tšekit, jotka olivat slaavilaista kansaa ja joiden kieltä ja kansallisia oikeuksia Hus oli puolustanut, nousivat kapinaan uskontonsa ja kansallisuutensa puolesta. Kapina kukistettiin kuitenkin ennen pitkää.
ITALIAN OLOT.
● Valtiollinen hajanaisuus. Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja henkiseen kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan keisarien yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut. Sen jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan ja Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena moneen pikku valtioon. Etelä-Italiassa oli Napolin kuningaskunta, Keski-Italiassa Kirkkovaltio ja Firenze, Pohjois-Italian valtioista olivat tärkeimmät Milano, Venezia ja Genova.
Kuva 241. Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.
Kaikkialla oli vilkasta valtiollista toimintaa. Kansa oli jakautuneena edelleen puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin, jotka kävivät keskenään kiivasta taistelua valtion ylivallasta. Tavallista oli, että voitolle päässyt puolue karkotti vastapuolueen johtavat miehet valtion piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta tuonnempana kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin kondottiereiksi. He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein puolelta toiselle. Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan, jota ylläpitivät asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti. Yksinvaltiaita sanottiin sen tähden tyranneiksi, ja tällaisen hallitusmiehen murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona. Tikarin ja myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan Italiassa.
Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja, kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä, parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat valpasta huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen suosijoita.
● Napolin kuningaskunta. Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta, menetti pian Sisilian, joka joutui Aragonialle. Etelä-Italiaa sanottiin tämän jälkeen Napolin kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin Aragoniaan v. 1504.