Vähitellen uudet ampuma-aseet paranivat ja tulivat yleisesti käytäntöön. Silloin tapahtui muutos sodankäynnissä. Ritariratsujoukot ja varustetut linnat menettivät suuresti merkitystänsä; ne eivät pystyneet pitämään puoliaan uusia »tuliaseita» vastaan. Tykki- ja jalkaväki, jota hallitsijat valtion varoilla palkkasivat, tuli nyt sodassa ratkaisevaksi. Mutta samalla kun aatelin sotilaallinen arvo aleni, heikontui sen valtiollinenkin mahti.
● Kompassi. Kompassin keksijää ei tunneta. Tiedetään vain että kiinalaiset käyttivät kompassia, aluksi maamatkoilla, sitten myös merimatkoilla, pitkiä ajanjaksoja, ennen kuin se Länsi-Euroopassa opittiin tuntemaan. Länsi-Euroopan kansat tutustuivat siihen 13:nnella vuosisadalla. Kompassi teki mahdolliseksi aavoilla ulapoilla purjehtimisen sekä suuret löytömatkat.
LÖYTÖRETKET.
● Ensi löydöt. Jo 14:nnellä vuosisadalla italialaiset, jotka olivat sen ajan etevimpiä merimiehiä, purjehtivat Välimereltä Atlantin merelle, jatkaen matkaa aina Kanarian saarille, Madeiraan ja Azoreille saakka, jotka nyt tulivat tunnetuiksi. Se kiihotti löytöretki-intoa. Yhä hartaammaksi kasvoi halu löytää meritie rikkaaseen Intiaan, josta niin monta kallisarvoista tavaraa oli saatavana, mutta joiden kuljetus Aasian halki oli kovin hankalaa.
□ Marco Polo. Jo 13:nnen vuosisadan lopulla oli venezialainen kauppias Marco Pōlo tehnyt matkan maitse Aasian itäosiin, käyden Kiinassa, Tibetissä ja Intiassa. Hän oli 17 vuotta mongolilaisen suurkaanin palveluksessa ja oppi hyvästi tuntemaan Kiinan silloiset olot. Kotiin palattuaan hän julkaisi matkakertomuksen »Maailman ihmeet», jossa hän ihastuneena kuvailee idän oloja. Siellä oli suuria ja vauraita kaupunkeja, kultaa ja silkkiä runsaasti, maantiet oivallisia ja paperiraha kaupan välineenä. Kaupungeissa oli katuvalaistus, ja järjestystä valvoivat poliisit, jotka samalla toimivat palosammutuskuntana. — Polon kertomusta luettiin ahkerasti, ja se lisäsi intoa löytää meritie noihin »ihmeiden maihin».
● Meritie Intiaan. 15:nnellä vuosisadalla portugalilaiset alkoivat innokkaasti etsiä meritietä Intiaan purjehtimalla Afrikan ympäri. Prinssi Henrik Merenkulkija lähetti retkikunnan toisensa jälkeen purjehtimaan pitkin Afrikan länsirannikkoa. Madeira ja Azorit löydettiin uudelleen. Vuosisadan puolivälissä saavuttiin Guinean lahteen, ja rannikolta tuotiin kotiin kultahiekkaa ja neekeriorjia. Se luulo, että täällä tukahduttavan kuumuuden ja kammottavien merihirviöiden takia olisi mahdoton purjehtia, oli osoittautunut vääräksi.
V. 1486 Bartholomeus Diaz [-ē´os diä´š] saapui Afrikan eteläkärkeen, jolle annettiin »Hyvän toivon niemen» nimi, koska nyt oli olemassa hyviä takeita Intiaan purjehtimisesta. 12 vuotta myöhemmin, v. 1498, onnistuikin Vasco da Gaman [gā´ma] purjehtia mainitun niemen ohitse ja saapua onnellisesti Etu-Intian läntiselle rannikolle, Kalikutin kaupunkiin. Tämän jälkeen toinen portugalilainen laivasto toisensa perästä lähti Intiaan, ja tuottava kauppa tämän etäisen, mutta rikkaan maan kanssa joutui suureksi osaksi portugalilaisten haltuun.
● Amerikan löytö. Kuutta vuotta ennen Intian meritien löytöä tehtiin seurauksiltaan vieläkin merkillisempi löytömatka, joka johti eurooppalaiset aivan tuntemattomaan uuteen maanosaan. V. 1492 Kristoffer Columbus löysi Amerikan.
□ Columbus syntyi Genovassa. Isä oli varaton villankehrääjä. Poika sai ainakin jonkin verran koulukasvatusta, mutta jo neljäntoista vuoden ikäisenä hän lähti merimatkoille, joilla hän nuoruutensa kulutti. Matkoilla hän kulki Englannissa ja luultavasti Islannissa asti. Viimein hän lähti Portugaliin, samoin kuin monet italialaiset purjehtijat ennen häntä, etsimään onneaan tämän meriliikettään laajentavan nuoren valtakunnan palveluksessa. Siellä hänessä rupesi kypsymään se ajatus, että Intiaan saattoi päästä purjehtimalla suoraan länteen.