● Metallikausi. Kivikautta kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Yhä moninaisemmiksi kasvoivat ihmisten tarpeet. Niitä oli lopulta vaikea kiviasein tyydyttää. Vihdoin, muutama tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää, keksittiin jossain Aasian puolella taito metallista valmistaa aseita ja tarvekaluja. Aluksi käytettiin raaka-aineena pronssia, joka on vasken ja tinan sekoitusta. Sitä aikakautta sanotaan pronssikaudeksi. Myöhemmin tunki kova ja kestävä rauta pronssin syrjään, ja silloin sai alkunsa rautakausi, jota vieläkin elämme.
Metallista voitiin valmistaa sellaisia esineitä, joihin kivi oli liian haurasta. Niinpä siitä taottiin miekkoja sota-aseiksi sekä sirppejä maanviljelyskaluiksi. Metallista valmistetut keihäänkärjet ja kirveet olivat myös tehokkaampia kuin kiviset. Lisäksi tehtiin metallista koristeita, kuten solkia, kaularenkaita ja riipuksia. Onpa löydetty näiltä ajoin jo lukkoneuloja ja parrannyhtämispihtejäkin.
Kuva 7. Solki pronssikaudelta.
Kuva 8. Keihäänkärki rautakaudelta.
● Sivistys kohoaa. Ihmiskunta kehittyi jo esihistoriallisella ajalla sangen korkealle sivistyskannalle. Varsinkin kun ihmiset oppivat viljelemään maata, kohosi sivistys ripeästi. Maanviljelijäin ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen, kuten metsästäjäin, kalastajain ja karjanhoitajain; siksi he voivat rakentaa itselleen pysyviä asuntoja ja tehdä elämäntapansa mukavammiksi. Asuen entistä tiheämmässä he joutuivat lähempään yhteyteen keskenään, joten naapurit voivat käyttää toistensa kokemuksia ja keksintöjä hyväkseen. Maanviljelijällä oli aikaa muihinkin harrastuksiin kuin työskentelyyn elämän ylläpitämiseksi. Näin siis sivistys kehittyi varsinkin sellaisissa seuduissa, joissa maanviljelys sai jalansijaa.
Sivistykseen luetaan kuuluvaksi:
A. Aineellinen sivistys eli elinkeinot. B. Henkinen sivistys: 1. Tieteet. 2. Taiteet. 3. Uskonto.