E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
ERAKKOMAISTERI
Kirj.
J. P. Raivio [Osmo Lajula]
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1916.
I.
Työhuoneessaan ison kirjoituspöydän ääressä istui lyseon historian ja suomenkielen lehtori, filosofiankandidaatti Samuli Särkkä, ja pisteli numeroita taskukirjaansa, siirtääkseen ne sieltä arvosanoina oppilaille jaettaviin todistuksiin. Toukokuun aurinko paistoi sisään ikkunaverhojen lomitse. Aina vähän päästä täytyi lehtorin nousta istuimeltaan ja liihentää uutimia enemmän oikealle, jotteivät hänen muutoinkin heikot silmänsä olisi kokonaan soenneet. Äh, miten se aurinko nyt olikin kuuma ja kirkas! Mutt' odotapas, ajatteli lehtori, muutaman päivän päästä saat kyllä paistaa, kunhan pääsen kesämökkiini ja saan riisuutua vaikka paitasilleni. Sitte sitä kelpasi, niin, sitte — —.
Lehtori käänteli muistikirjansa lehtiä ja vaipui epävarmoihin mietteisiin. Vähäväliä hän pyyhki hikipisaroita otsaltaan aivan kuin halonhakkaaja halkoessaan visakoivuja kuumana kesäpäivänä. Mokomassakin työssä, tuhertaessaan numeroita kirjaansa! Mutta toiset niistä numeroista eivät näyttäneet syntyvän kovinkaan helposti. Siinä täytyi miettiä ja mitellä, laskea yhteen ja jakaa — ja taas tuumia.
— No hitto! murahti maisteri ja heittäytyi selkäkenoon tuolissaan.
— Peijakastako minä teen tuolle Pekka Kontiolle, joka on kotoisin
Kuopion takaa — —? Annanko hänelle ehdot vai jätänkö luokalle?
Poika parka saa selkäänsä sekä enoltaan, jonka luona hän asuu, että kotiin tultuansa vanhemmiltaan.