— Rouvako vai — —?
— Niin, niin, rouva.
— Onpa hän sitäkin. He ovat jo kauan tuota matkaa valmistelleet.
— Oi kuinka onnellisia! äännähti Laura kuin itsekseen, tähystellen sinertäviä pilvenhattaroita, jotka tuulen kuljettelemina harhailivat taivaalla. — Meidän on myöskin lähdettävä! virkahti hän sitten kuin ääneen ajatellen.
— Mutta mistä saamme matkarahat? kysyi Antero.
— Ansaitsemme, annamme tusinan konsertteja, ellei muutoin, selitti
Laura.
— Siihen kuluu koko elokuu.
— Kulukoon!
— Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla mahdollisesti saisimme runsaasti kuulijoita.
— Matkustetaan sinne.