— Menisinköhän pistäytymään hotellissa. Ompahan vielä iltaa mennä kotiinkin.
— Mene toki. Saatpa vielä yksin kotonasikin olla.
— Kaksi viikkoa, vastasi Arnold ilosemmin.
Ester löi häntä hiljaa poskelle ja naurahti onnellisin ilmein:
— Niin, kaksi viikkoa!
Hän pyörähti ympäri ja katosi kevein askelin portista sisään.
Mutta iloisin mielin istahti Arnold purtensa perään ja ohjasi sen hotellin rantaan. Hän oli tänä iltana vapaa. Ester varmaan ymmärsi hänet oikein.
Vasta seuraavana päivänä Arnold saapui kotiinsa. Hän nukkui koko päivän.
5.
Valkaman salin seinää kaunisti Esterin suurennettu valokuva komeissa kultakehyksissä. Mutta Arnold ei antanut asettaa sitä isävainajansa kuvan paikalle, vaan toiselle puolelle salia, keski-ikkunan kohdalle. Siinä, missä isän kuva ennen oli ollut, oli nyt tummiin kehyksiin pingoitettu musta silkkivaate. Säretyn ison peilin paikalla oli entistään komeampi, mutta ihka uusi, luonnollisessa suuruudessa ihmisen kuvan näyttävä peili.