PRINSSI: Äh! eihän koskaan löydä sopivampaa tilaisuutta… Rakkauden jumalatar on aina ollut uskollinen liittolaiseni ja luulen, ettei hän nytkään minua petä. Jos tämä ryntäys onnistuu, saatte kapteenin arvon.
BREITFELT: Teidän korkeutenne on liian armollinen.
PRINSSI: Toimeen siis!… Minun täytyy saada tyttö mukaani tavalla millä hyvänsä. Sanon teille suoraan, rakas Breitfeltini, että olen kokonaan kyllästynyt hovin vetelyksiin ja ikävöin ruusuja, jotka tuoksuvat raittiisti, kuin kevään ensi vuokot… Mutta hiljaa! Joku tulee!
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Edelliset, Rudolf ja Ingrid vasemmalta.
PRINSSI (Itsekseen). Se on hän!
INGRID (Säpsähtäen). Voi Luojani!
PRINSSI (Itsekseen). Hän punastui!
INGRID (Itsekseen). Sama ylhäinen herra, jonka niin usein olen nähnyt kävelevän akkunamme ohi!
BREITFELT: Pyytäisimme saada nähdä hansikkoja.