INGRID: Sitä en ole sanonut. Vaan ei kukaan ota tuolla lailla mittaa!
PRINSSI: Mutta annattehan anteeksi sotilaan seurustelutaidon puutteen?
Kyllä minä luullakseni sen pian opin. Annattehan anteeksi, eikö niin?
INGRID (Ujosti). Sen olen jo tehnyt…
PRINSSI: Oi, älkää kääntäkö kauniita silmiänne pois minusta!
INGRID: Eivät minun silmäni ole kauniit!
PRINSSI: Oh, ne ovat lumoavat!
INGRID: Ei, sitä en usko, sillä te vaan imartelette. Sanokaas: onko kaikkien kuninkaan sotilaitten tapana puhua tuolla lailla?
PRINSSI: Löytyyhän poikkeuksiakin.
INGRID: Niin, teidän toverinne esimerkiksi. Tuolla hän vaan seisoo, eikä puhu sanaakaan. Näyttää aivan siltä, kuin hän vahtisi ovea.
PRINSSI: Oh, hän on kyllä koko hulivili, kun siksi rupeaa… Uskotteko, minä olen aivan ihastunut teihin?