Taivaat valkeata valaa,
takanasi tanner palaa,
synnyinmajas sortuu maaksi.
Kavahda, jos katsot taaksi!
Huutaa yöstä kuolon kuoro,
tuhansill' on tuskan vuoro,
hukkuu koto, kansa, suku.
Eespäin, ellet itse huku!
— Kunne kuljen, tänne jään mä,
kunne katson, aina nään mä
ahmivaisen liekkinielun.
Taaksi kaikk' on katse sielun. —
Kutsuu Suuri, älä käänny!
— Näytä keidas, miss' en näänny,
miss' ei menneet huuda yöstä. —
Muista: aamu auttaa yöstä.
— Aamun muistan, aatos murtuu.
Turha pako sen, ken turtuu
surun suolapatsahaksi. —
Yksi käy nyt, lähti kaksi.
Yksi käy nyt, kaksi lähti. —
Vaimo, vaimo, tieni tähti! —
Sydämeni jäi, vaan matkaa
käsket, Suuri, orjas jatkaa.
Rynnäkkö.
Miestä kaatuu kahden puolen,
henki heinänkorren maksaa.
Eespäin, jonka jalka jaksaa,
nukkukohon saanut nuolen!
Eespäin elollisten joukko!
Miestä alle kaatuu kasaan.
Haudat, harjat kaikki tasaan
kasvaa, kasvaa ruumisroukko.
Vielä vaaksa, vielä virsta!
Kahden puolen kaatuu miestä.
Pala päästy pystytiestä,
muurist' irti muuan pirsta.