Trojan sota.
Tämä sota on tullut erittäin merkilliseksi siitä, että se on antanut aihetta kahteen ihanaan sankarirunoelmaan Iliadiin ja Odysseiaan, joiden sepitsijöitä, luultavasti useampiakin luvultaan, on yhteisellä nimellä sanottu Homeroksi (sokeaksi). Tapahtuman juoksu oli lyhyesti seuraava:
Troja oli mahtava kaupunki Vähä-Aasian luoteisrannalla ja sitä hallitsi Priamos-kuningas. Hänen pojistansa oli Paris kaunis, mutta kevytmielinen ruhtinas. Hän kävi kerran Spartan kuninkaan Menelaon luona ja vei kavalasti hänen puolisonsa kauniin Helenan kanssansa Trojaan. Menelaon veli, Mykenan mahtava kuningas Agamemnon, kokosi silloin Trojaa vastaan suuren kostoretken, johon monta Kreikan jalointa sankaria tuli osalliseksi. Elävästi ja luonnollisen selvästi ovat nämä sankarit Homeron runoelmissa kuvatut: kopea, käskeväinen Agamemnon, hyväluontoinen, kiivaanlainen Menelaos, rohkea Diomedes, viekas Odysseus, kunnianarvoinen vanhus Nestor ja varsinkin nuori sankari Akilleus, Tessalian ruhtinaan poika, josta koko sodan menestys riippui. Trojalaisten puolella oli huomattava varsinkin jalo, miehuullinen Hektor, yksi Priamon monesta pojasta. Kreikkalaiset tekivät Trojan luo varustetun leirin, turpeilla ja ruo'oilla katettuja puutöllejä. Lähes kymmenen vuotta kesti tämä taisteluista ja urhotöistä rikas piiritys. Johtajat taistelivat vaunuissa, joiden edessä oli kaksi tai kolmekin hevosta; muu väki jalkaisin. Sodan yhdeksästä ensi vuodesta ei tarina paljoakaan kerro. Sitä vastoin ovat viimeisen sotavuoden muutamat ratkasevimmat tapaukset tulleet aineeksi, jota Iliadin kuvailut käsittelevät.
Taistelu Trojan luona. Agamemnon tahtoi riistää Akilleulta hänen sotasaalistansa, kaunista Briseis-orjanaista; siitä alkoi heidän keskensä turmiollinen riita. Akilleus erosi sotureinensa muista kreikkalaisista ja oleskeli jonkun ajan joutilaana teltassaan, kitaraa soitellen. Sill'aikaa Agamemnon petollisen unen houkutuksesta valmisti yleisen rynnäkön trojalaisia vastaan. Akaialaiset (kreikkalaiset) asettuivat taistelujärjestykseen.
Niinkuin hulmuelee tuli polttaessaan salot laajat,
Kunnaillen kohoaa valosoihtuja heittäen loitos.
Niinpä akaiaisten kulun aikana vaskien välke
Pilvihin päin ylös nous', sätehillään häikäsi seudun.
Niinkuin hurmaavan isot parvet lintuja nähdään,
Kurjet ja hanhet ja myös kenot joutsenet, ilmojen halki
Lentävän suunnalleen kukin siipien kuntoa koittain,
Tai aleten jyminällä, mi tannertakin tärisyttää,
Niin monet laumat heit' ulos laskivat laivat ja teltat
Tulvimahan nyt Skamandron kentälle, vaan kamalasti
Liikkeen aikana maa tömis miesten ja ratsujen alla.
Niinkuin paimenet saa kililaumat vilkkahat oitis
Toisistaan erilleen, kun ne käy sekasin hakamaassa,
Niin nämä kunkin paikalleen pani päälliköt valmiiks
Otteluhun, kuningas Agamemnon keskellä kulki,
Kasvoiltaan kuni Zeus, jota innostaa ukonilma,
Varreltaan kuni Ares ja rinnaltaan ku' Poseidon.
Niinkuin naudoist' on etevin sekä uhkein härkä,
Koska se uljastelee rotevimpana keskellä karjan,
Niin rotevaks loi Zeus kuningas Agamemnonin silloin,
Ett' etevist' etevin hän, ol' urhoista uljahin urho.
Molemmat sotajoukot olivat jo niin lähellä toisiansa, että taistelu olisi saattanut alkaa. Silloin astui trojalaisten riveistä esiin kuninkaan poika Paris, verhonansa kirjava pantterin talja ja jousi olkapäällä. Kun Menelaos näki hänen lähestyvän, iloitsi hän, niinkuin nuori leijona nähdessään edessänsä hirven tai vuorikauriin, ja heti hän täysissä varuksissaan hyppäsi alas vaunuistaan rankasemaan tuota uskalikkoa. Paris kalveten peräytyi ja sekautui kansalaistensa joukkoon, niinkuin joku nähdessään käärmeen vavahtaen hypähtää taapäin. Mutta Hektorin sanat kiihottivat hänet jälleen astumaan esiin, ja siitä syttyi taistelu hänen ja Menelaon välillä kahden.
Hektor ja Odysseus merkitsivät taistelupaikan ja panivat vaskikypärään kaksi arpaa päättämään, kumpiko ensin saisi heittää keihäänsä vastustajaa kohti. Pariin arpa hypähti ulos, hän viskasi ensin: keihäs sattui Menelaon kilpeen, mutta kärki kääntyi pystymättä metalliin. Menelaos nosti kilpensä ja rukoili kuuluvalla äänellä: "Zeus, anna minun niin rangaista häntä, joka ensin loukkasi minua, että vielä monen miespolven perästä muistettaisiin olla väärin käyttämättä vierasvaraisuutta ja tekemättä pahaa isännälle." Heitetty keihäs rikkoi Pariin kilven, lävisti haarniskan ja repäsi ihomekon. Menelaos sivalsi miekkansa ja iski vastustajaansa kypärään, mutta terä katkesi. Harmissaan syöksyi hän heti viholliseensa käsiksi, otti häntä kypärästä ja veti kreikkalaisten sotuririveihin päin. Olisipa hän kuristanut hänet kuoliaaksi kaulanauhalla, ell'ei Pariin suojelusjumalatar Afrodite olisi nähnyt hänen hätäänsä, katkaissut nauhaa ja vienyt häntä vahingotta Trojaan.