Niin ylipäänsä ei heidän elämänsä ollut huono. Patras, tavattuaan suurella tiellä eli kadulla koiria, jotka tekivät työtä yöt päivät ja saivat palkaksi ainoastaan lyömisiä ja kirouksia, koiria, jotka paleltuivat ja kuolivat nälkään, tunsi itsensä onnellisimmaksi olennoksi maan kannella.
Hänen usein täytyi nukkua nälkäisenä; usein täytyi hänen tehdä työtä kuumana puolipäivänä ja kylmänä talvisena aamupuhteena; hänen jalkojansa usein terävät kivet kadulla haavoittivat ja jäätiköt leikkasivat. Aina oli hän kuitenkin tytyväinen ja kiitollinen kohtalollensa, urhoollisesti toimitti hän tehtävänsä, sillä ystävälliset silmät hymyilivät hänelle. Tässä oli Patrasille kylliksi.
IV.
Mutta Patrasillaki oli oma huolensa. Antverpenissä tavataan joka askeleella vanhoja, pimeitä, juhlallisia kirkkoja; ne seisovat kopeain ja mutkaisien katujen varsilla; niitä ikäänkuin rutistaa kartanoiden ja juomahuoneiden portit. Tornit näkyvät joen puolelta. Ylhäällä ilmassa kuuluu niistä kellojen soitto ja ajoittain nousee kirkkojen synkeöistä kuvuista hiljaisen laulun ja soiton säveleet. Täällä nuo entiset pyhät sijat seisovat keskellä nykyisen kauppa-Flandrian ruokottomuutta, kiirettä ja siivottomuutta.
Koko päivän pilvet liitävät, linnut rääkyvät ja tuulet puhaltavat niiden yli, silloin kuin maan alla niiden juuressa rauhallista unta lepää Rubens, yksi maailman suurimmista maalaajista.
Vielä näihin aikoihin asti tämän suuren taiteilian äly hallitsee Antverpenia ja hänen maineensa valaisee loistollansa tämän kaupungin. Hiljaisesti astuessamme mutkaisilla kaduilla tuntuu ikäänkuin suuren maalarin henki seuraisi meitä; kivet, joita myöten hän asteli, lausuvat juurikuin ihmis-äänellä hänestä. Kaupunki, jossa löytyy Rubensin hauta, elää meille ja elää ainoastaan hänen kauttansa.
Tämän suuren valkoisen hautapatsaan ympärillä hallitsee täydellinen rauha; ainoastaan toisinaan urkujen soitto ja juhlallinen kuorilaulu kaikuu. Todella, ei taida yhdelläkään taiteilialla olla semmoista muistomerkkiä, kuin tämä puhdas, marmorinen Pyhän Jakobin alttari, jonka Rubensille syntymä-seutunsa asukkaat ovat pystyttäneet.
Rubens'itta olisi Antverpen likainen, pimeä kauppapaikka, johon ei muut liikahtaisikaan kuin ainoastaan kauppiaat, jos heillä olisi siellä mitään toimimista. Rubens on tehnyt Antverpenin nimen ihmiskunnalle pyhäksi.
Kansat! Velvollisuutenne vaati teitä kalliisti arvostelemaan suuria miehiänne, sillä ainoastaan niiden mukaan tulee teitä tulevaisuus tuomitsemaan. Flandria ymmärsi mainioittaa suurimman pojistansa jo hänen eläessänsä ja tehdä suureksi hänen nimensä kuolemansa jälkeen. Mutta sääli on, kun kansat harvoin seuraavat tämän ymmärtäväistä esimerkkiä.
Tuossapa oli Patrasilla huolta. Näihin suuriin kivi-kirkkoihin usein meni pikku Nello ja katosi niiden holveihin.