"Paperini ovat kunnossa", lausui hän sitten hiukan lauhkeammin… "Mutta kuka te olette, joka asetutte lain ja karanneen rangaistusvangin väliin?"
"Se ei kuulu tähän asiaan. Toistaiseksi te olette minun vieraanani. Minä pidän huolen teidän ruumiillisesta hyvinvoinnistanne, niin kauan kun olette saarella. Kun taas paranette, voittehan jatkaa mielenkiintoista ajojahtianne."
Niggitts unohti kerrassaan tuskansa.
"Vaatteeni ovat tuolla", karjui hän, "siellä on Nathanael Smithin vangitsemismääräys."
"En tunne sitä miestä."
"Mitä rohkenette sanoa?… Enkö ole selittänyt teille, että se viimeöinen luureunarillimies on Nathanael Smith, joka on lainannut itselleen Amerikan parhaat nimet. Ja ellen olisi häntä tuntenut entuudesta, niin saamani potku oli tuntomerkki, jos mikään. Ei ole New Yorkin ja Los Angelesin välillä ainoatakaan, joka potkisi sillä tavalla… No, mitä sanotte nyt?"
"En sano mitään enkä tiedä mitään. Mutta miehen toteaminen yhdestä potkaisusta on minusta jokseenkin kevytmielistä hommaa. Te tunkeuduitte kutsumattomana ja itseänne esittämättä vieraalle alueelle, te häiritsitte kahta miestä, jotka olivat vakavassa työssä. Sentapaisesta epähienosta käyttäytymisestä annettu potku on usein terveellinen opetus vastaisen varalle."
Niggitts oli muuttunut veripunaiseksi kasvoiltaan.
"Te ette siis tahdo luovuttaa häntä?"
"Tarkoitatteko Harrimania?"